Jatkoa näinkin pian, tarkoitukseni oli tehdä tämä kyllä vieläkin aikaisemmin mutta toivottavasti tämä kelpaapi. 8) Tällä kertaa tulikin vähän pidempi osa.. :D Tällä kertaa en varsinaisesti musiikkia valinnut, mutta näitä kuuntelin kirjoittaessani:

Jesse McCartney - Beautiful soul

Jesse McCartney - Becouse you live

Taylor Swift - Love story

Ps. kiitos todella paljon edellisen osan kommenteista ♥ Love you guys ♥

****

Oli kulunut viikko Eliaksen ja minun tapaamisesta. Illalla kun laitoin pillifarkut pesukoneeseen huomasin takataskussa lapun, jossa ilokseni oli numero. Ilmeisesti Eliaksen, se varmaan sujautti tän sillon halatessa mun takataskuun... olin tuumaillut, ja laitoin numeron varmaan talteen kalenterikirjani väliin. Minua harmitti etten ollut antanut pojalle omaa numeroani, sillä nyt hän varmaankin odotti minun soittavan... Toivottavasti. Sitä en tänään tekisi, koska olin sopinut tapaavani Siljan kahvilassa. Hymyilin huomaamattani, siirsin tummanruskean hiussuortuvan silmiltäni, suoristin mustan toppini reunaa ja lähin harppomaan yläkerran portaita ylös.

Makuuhuoneeni oli melko pieni, mutta tarpeeksi suuri minulle. Seinät olivat täynnä julisteita, joissa komeilivat mm. Jonas Brothers, Green Day ja Johnny Depp. Yöpöydälläni lojui kymmeniä juoru- ja sarjakuvalehtiä. Sängyllä uinui musta maatiaiskissani Onni. Adoptoimme Onnin löytöeläinkodista sen ollessa vasta kuukauden ikäinen kissanpoika. Hymyilin pienoisesti kissan venytellessä makeasti ja kohentavan asentoaan limenvihreän päiväpeiton päällä. Mitä ihmettä laitan päälleni... mietin ja avasin vaatekomeroni oven. Omistin miltei vain lapsellisia, liian kirjavia vaatteita, joista suurinosa oli jo pieniä. Hymähdin hiljaa, ja aloin urakalla etsimään sopivia vaatteita.

Tutkailin peilikuvaani kriittisin silmin. Omistin tummanruskeat, alaspäin ohenevat hiukset ja vihreät silmät joista isä keksii minulle hölmöjä lempinimiä, kuten smaragdisimmu. Vaatteiksi olin pitkän etsinnän jälkeen valinnut Paul Frankin vihreän hupparin ja mustat college-housut. Olin tarpeeksi tyytyväinen lopputulokseen, ja vilkaisin seinäkelloani: apua, se oli jo yli kaksi! Juoksin portaat alas, pörrötin ohimennen pikkuveljeni Jannen hiuksia ja vedin valkeat superstarit jalkaani, kiitäen salamana ovesta ulos. "Minne Hennalla on noin kiire?" äiti kysyi veljeltäni tullessaan keittiöstä tiskirätti kädessään. Janne kohautti olkiaan ja taputti äitiä olalle, sanoen pikkuviisaasti: "Ei hätää äiti, se aika menee ohi aikanaan."

"Henna, sä oot puoli tuntia myöhässä!" Silja ärähti tuohtuneesti kun viimein tulin kahvilalle. Tämän taivaansiniset silmät tutkailivat selitystä vaatien. Hänellä oli yllään pillifarkut, vaaleanharmaa huppari ja tennarit. Hän oli mielestäni aina ollut meistä se sievempi osapuoli, vaikka nyt vihaisena muistuttikin raivohärkää. "Sorry Silja, en yhtään katsonut kelloa..." "Ei se mitään, mutta sä saat tarjota" Silja sanoi jo leppyneenpänä. Hymy nousi huulilleni. Onneksi ystäväni ei ollut pitkävihaista sorttia. "Hienoa, se käy hyvin" virnistin, ja kävelimme sisään kahvilaan. Silja tilasi munkin ja cokiksen, kun taas minä otin jäätelön ja fantan. Olin huomaamattani tainnut tulla riippuvaiseksi fantasta. Istahdimme nurkkapöytään, johon toisessa päässä istuvan lapsiperheen aiheuttama melu ei yltänyt. "Mitenkäs tanssiharkat menee? Tallooko Julius vieläkin varpaitasi?" Silja kysyi ja haukkasi munkistaan. "Joo, talloo. Tulen hulluksi jos en saa uutta paria!" puuskahdin ja hörppäsin fantastani. "En tiiä mitä tehdä. Tulemme viimeisiksi tanssikisoissa ja Netta pääsee nauramaan minulle makeasti." Netta oli ärsyttävä tyttö tunneiltamme, joka oli harrastanut tanssia seitsemän vanhasta asti, ja lisäksi oli Riina-opettajamme naapuri, joten sai välillä lisäopetustakin. Netta myös sai ensimmäisien joukossa parhaat ja mukavimmat tanssiparit, toisin kuin minä. "Oon jättänyt treenejä väliin muutaman kerran tällä viikolla..." mainitsin totuudenmukaisesti. "Miks ihmeessä? Ei Julius NIIN paha voi olla!" Silja sanoi. "Kyllä se voi. Eikä se siitä muutu. Taidan joutua esittämään kipeää kisapäivänä tai jotakin. Siis jos en saa uutta tanssiparia ja maaniteltua Juliusta pois pelistä". Silja nyökähti, muttei ilmeisestikään ymmärtänyt pakkomiellettäni päästä Juliuksesta eroon. Julius ei murkaakaan hänen varpaitaan... murahdin mielessäni. "Miten muuten sen Eeliksen kanssa menee?" Silja kysyi kohta juotuaan cokiksen loppuun. "Eliaksen" korjasin automaattisesti pienesti naurahtaen. "No ei kai oikeen mitenkään. Ajattelin soittaa sille huomenna tai jotakin..." "No soita ihmeessä" ystäväni rohkaisi minua ja hymyili. "Äh, kuolen jos en pääse pissalle" vingahdin ja pomppasin tuoliltani. Silja nauroi minulle ja osoitti toiletin suunnan.

Tultuani vessasta huomasin Siljan katselevan noin meidän ikäistämme tummahiuksista poikaa, joka istui vähän kauempana pöydästämme ovelle päin pälyillen. Hetkonen, kundihan näytti tutulta.. "Elias!" hengähdin, ja käänsin äkkiä pääni kohti Siljaa. Tämä hymyili minulle ja muodosti huulillaan sanan "mene". Virnistin pienesti ja otin neuvosta vaarin, kävellen hupparini alareunaa näpräillen Eliaksen luokse. Tämä hätkähti huometassaan minut, hymyili pienesti ja tervehti minua tuttavallisesti. "Saako tähän istua?" kysyin, osoittaen vastapaista tuolia saman pöydän toisella puolella. Huomasin pojan vilkaisevan pikaisesti ovea, ennen kuin vastasi: "No joo, istu vaan". Hymyilin leveästi ja istahdin tuolille. "Etkö huomannut numeroani?" Elias kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Nyökkäsin pienesti. "Tietty huomasin, mutten ole... Kerinnyt soittaa" vastasin ja siirsin katseeni käsiini joita pitelin pöydällä. "Äh, ei se mitään". "Eikö varmasti?" "Aivan varmasti" Elias hymyili valloittavasti, kun vilkaisi taas ovea. "Tota, Henna... Mun pitäs kertoo sulle yks juttu..." hiljennytin pojan painamalla sormen tämän huulia vasten. "Anna mun sanoa ensin" vaadin. Elias näytti hieman hämmentyneeltä. "Uskon, että meillä molemmilla on sama asia mielessä" valaisin tätä ja hymyilin läpimästi. Elias näytti helpottuneelta ja hymyili minulle. Vastasin hymyyn, nojauduin hieman eteenpäin ja hipaisin hellästi tämän leukaa. "Mä tykkään susta paljon" kuiskasin hiljaa, ja painoin huuleni Eliaksen huulia vasten. Ehdin juuri ja juuri ajatella että tällä oli pehmeät huulet, kun kuulin takaamme kiukkuisen äänen: "ELIAS!? Kuinka helvetissä sinä kehtaat!?"